Mainos

perjantai 25. elokuuta 2017

Kesäloma - testissä taloudellinen riippumattomuus

Tänä kesänä minulla oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus pitää ihan ehta kesäloma. Aiemmat kesät minulla onkin mennyt pääasiassa kesätuuraajana, ja kesäloma on ollut maksimissaan yksittäisiä päiviä siellä täällä, jos edes sitäkään. Tänä kesänä pääsin vihdoin pitämään useamman viikon lomaa. Näistä onkin otettu sitten kaikki irti.



Olen leikkisästi ajatellut kesälomasta että tämä on vähän kuin pääsisi kokeilemaan taloudellista riippumattomuutta. Palkka juoksee, vaikka makoilen kotona. On se helppoa. Ei tarvitse uhrata lähes puolia päivästä töihin matkoineen, vaan voin sata prosenttisesti keskittyä itse tekemään mitä haluan.

Jostain syystä olen aina nauttinut arkivapaista. Jollain sairaalla tavalla tykkään kävellä kaupungilla ja katsella kun muurahaiset kipittävät kohti töitään ja velvollisuuksiaan. Hauskaa on myös asioida aamuisin pääasiassa eläkeläisten miehittämissä kaupoissa. Siellä näkee ja kuulee kaikenlaista elämän syvää viisautta.

Jopa Aku sen tietää. 

Jos jotain kesäloman aikana olen oppinut, niin menot kasvavat kummasti kun vapaa-aika lisääntyy. Tällä en tarkoita edes mitään kesälomareissua, vaan ihan normaalia arkipäivää. Tällehän on ihan luonnollinen selitys. Minulle loman myötä vapautui viikolle noin 50 tuntia lisää vapaa-aikaa.

Minun normaali arkipäiväni on sellainen, että herään ennen viittä. Viiden jälkeen lähden ajelemaan kohti työmaata jossa pitää olla jo hommissa klo 06. Töistä leimaan itseni ulos 14:30 ja vaatteiden vaihtamisen ja työmatkan jälkeen olen kotona ehkä 15:30. Kotona työrepun purkaminen ja ruuan valmistusta. Kello 17 mennessä olen luultavasti jo syönyt sekä laittanut seuraavan päivän työeväät valmiiksi. Jäljellä on noin kolme tuntia aikaa, jossa suorittaa vapaa-aika sekä mahdolliset velvollisuudet kuten laskujen maksut yms. Kello 20 sitten pyrin suuntaamaan kohti sänkyä, poikkeuksena mikäli JYP pelaa samana iltana jääkiekkoa, valvon pelin päättymiseen asti. Sitten yrittämään unta ennen 4:45 herättävää herätyskelloa.

Aika romanttista, eikö olekin? Lappeenrantalainen punk-bändi Anal Thunder on tehnyt aiheesta biisin ja erittäin hienon musiikkivideon. Tuota musiikkivideota katsellessa sitä muistaa aina miksi Nordnetiin joka kuukausi rahojani pumppaan.


Kesäloma toimi itselleni hyvänä muistutuksena siitä miten taloudellista riippumattomuutta tavoiteltaessa ei laskuja kannata suorittaa nykyisellä menotasolla. Vapaa-ajan kasvaessa myös menot kasvavat. Vaikka minäkin olen luonnostani melko nuuka ihminen, huomaan miten kirjastoreissuilta kotiudun usein kaupan kautta. Kaupasta tarttuu mukaan jotain naposteltavaa. Joskus se on banaani ja kivennäisvesipullo, joskus se on suklaapatukka ja limsapullo. Tai joskus jopa lonkero.

Joskus olen kuullut taloudellisesta riippumattomuudesta puhuttaessa lauseen "toivon etten ikinä joudu työpaikkaan josta tekee mieli lähteä eläkkeelle ennen aikojaan". Tämä on helvetin hieno toteamus. Kieltämättä laittoi itsenikin miettimään. Minä nimittäin tällä hetkellä olen sellaisessa työpaikassa, että jäisin kotiin mikäli se olisi mahdollista. Pitäisikö minun nyt vaihtaa työpaikkaa? En tiedä. Ehkä?

Opiskeluaikoina pidin nykyistä työpaikkaani taivaana maan päällä ja mietin että olisin täällä töissä vaikka voittaisin Eurojackpotissa. Mikä sitten on noista ajoista muuttunut? Ainakin se, että nykyään olen päätoiminen työntekijä, ennen vain 50-50 opiskelija-työntekijä. Vaikka opiskelu olikin aika tylsää, se oli kuitenkin eräänlainen irtiotto arjesta. Toiseksi varallisuuteni on kasvanut huimasti vaikkapa viimeisen 3 vuoden aikana. Silloin päivän palkkani oli paljon isompi siivu salkustani. Tänään salkkuni saattaa nousta tai laskea helposti päivässä enemmän kuin mitä saan töistä palkkaa.

Heinäkuussa iltapäivälehdet innostuivat kirjoittamaan taloudellisesta riippumattomuudesta ihan tosissaan. Iltalehti jopa julkaisi eräänlaisen laskurin siitä millaiset summat tarvitset halutaksesi olla taloudellisesti riippumaton haluamassasi iässä. Koko käsite taloudellisesta riippumattomuudesta tuntuu olevan nyt jonkin sortin suosikkisana. Onko sekin sitten merkki mahdollisesta tulevasta romahduksesta? En tiedä. Mielenkiintoista olisikin nähdä, miten paljon uutisointi osakesijoittamisesta hiljentyisi mikäli pörsseistä puhallettaisiin puolet osakkeiden arvoista pois. Eiköhän niitäkin tapauksia tulisi, missä romahduksen jälkeen suutuspäissään laitetaan pohjilla koko omaisuus lihoiksi ja poistutaan markkinoilta pysyvästi. Tai ainakin kunnes seuraavan syklin lopussa innostutaan uudelleen, kun nähdään miten viimeisen viiden vuoden jakso on taas tuottanut useamman sata prosenttia.

Jos kulut minulla kasvaisivat jäädessäni työelämästä pois, miten kävisi pakollisten menojen? Polttoaineissa ja autoilun kuluissa varmasti säästäisin, sillä minulta jäisi sellainen 500 km viikossa ajamatta töihin. Autoilua en silti varmasti lopettaisi, pahimmillaan ajelisin ne samat 500 kilometriä viikossa sitten muita ajeluita. Samoin jos söisin työpaikkaruokalassa, säästäisin paljon rahaa verrattuna kotiruokaan. Mutta kun en syö, vaan olen aina mennyt omilla eväillä. Eli säästöä en tässä varsinaisesti saisi. Ja toisekseen, mikäli vähänkin reissaisin enemmän, en kotiruokaa kovin usein ehtisi nauttimaan, eli tämäkin olisi varmaan lopulta plusmiinusnolla.

Olenhan minäkin tuota taloudellisesti riippumaton-muotisanaa joskus käyttänyt, ainakin taannoin Nordnetin haastattelussa. En tiedä pitäisikö itseni alkaa puhumaan jatkossa vain varallisuuden kasvattamisesta, sillä se jotenkin tuntuu ehkä enemmän itseltäni. Oikeasti taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittaisiin minun kohdallani noin miljoonan osakesalkku. Siitä voisi raakasti laskea, että keskimäärin 5 % osinkotuotto toisi minulle 50 000 euroa vuodessa, siitä pois kolmannes veroina niin käteen jäisi 35 000e. Kyllähän sillä eläisi hyvin, mutta aivan holtitonta rahankäyttöä se ei yksinään vielä salli. En kylläkään tiedä osaisinko oikeasti tuhlata vaikka mahdollisuus olisi. Minä kun olen pienestä pitäen ollut aika pihi.

Sitä en voi kiistää, etteikö kesälomani 2017 olisi opettanut mitään. Tässä olen päässyt sekä kokeilemaan vapaaherran elämää, rentoutunut ja kaiken huipuksi olen ehtinyt pohtimaan tulevaisuuttani ja tavoitteitani. Nuo pohdinnat jäävät ikävä kyllä kesken, joten täytynee jättää jotain tekemistä myös kesälomalle 2018.

4 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus ja blogi-Kiitos!Tunnistan tuosta pitkälti itseni,pl.joukkue.HPK��

    VastaaPoista
  2. Itseäni ehkä huolestuttaisi mihin sen kaiken ajan käyttää. Hetken kun oli työttömänä oli aluksi mukavaakin kun oli aikaa ja pysty tekemään kaikenlaista. Pidemmän päälle se alkoi kyllästyttämään.

    VastaaPoista
  3. Tässä viikon otin lomaa, kun pätkäduunarina tullut kesät ja talvet työskenneltyä ilman lomaa (paitsi se yksi jollon oli issias ja flunssa, huh). Tehnyt hyvää, vaikka keikkojakin olisi voinut tehdä...

    VastaaPoista
  4. Välillä aina tulee katsottua millaista porukkaa kaupungilla hengailee keskellä päivää. Kaikilla ei elämä ole ihan hallinnassa... Toivottavasti ei käy sitten itselle samalla lailla kun pääsee eläkkeelle :)

    VastaaPoista

Seuraa blogia



Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Saatan saada jonkinlaisen palkkion, mikäli teet kaupat juuri kyseisen linkin kautta. Se ei maksa sinulle yhtään ylimääräistä, vaan saat yhtä hyvän tarjouksen kuin ilman affiliate-mainontaakin. En ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä

Seuraa blogia Facebookissa:



Luettua: Jethro Rostedt: Raha ratkaisee - 101 vinkkiä menestykseen

Kesä alkaa vedellä pian viimeisiään, joten voisin rustailla pari riviä eräästä kirjasta, jonka luin tänä kesänä. Viimeisimmän kirjani päähen...