Mainos

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Se tunne kun Sampo Group kutsuu kylään

Aiemmin tällä viikolla kirjoittelin teille siitä, miten Sampo järkkäsi vahingossa unohtumattomat kaks vee-synttärit blogilleni. Samana päivänä, kun blogini täytti vuosia, pääsin nimittäin tutustumaan Sammon pääkonttoriin Helsingissä. Voisin turinoida nyt teille tässä tekstissä sitä, mitä Fabianinkadulla oikein tapahtui.

Maaliskuun alussa jouduin hieman hieraisemaan silmiäni, kun kurkistin sähköpostiini saapuneita viestejä. Sammon IR-vastaava Mirko Hurmerinta oli laittanut minulle viestiä, jossa kutsui meikäläisen Sammon järjestämään "somevaikuttajille" suunnattuun tilaisuuteen. Tilaisuuden päätarkoituksena oli keskustella porukalla Sammon sijoittajaviestinnästä ja sen kehittämisestä.

Kutsu oli kutkuttava monestakin syystä. Ensinnäkin helkkarin hienoa saada kutsu pörssiyhtiöltä, liittyi se sitten mihin tahansa. Toiseksi, en osaa sanoa hienompaa ja kiinnostavampaa yhtiötä Helsingin pörssistä, kuin nimenomaan Sampo. Kolmanneksi, saisin rustattua yhden rastin pois syksyllä julkaisemastani sijoittajan bucket-listalta. Kohta 15: Vierailu omistamasi yhtiön pääkonttorissa. Sitten olisi sekin koettu!


Lue lisää tarjouksesta painamalla banneria




Bloggari Helsinkiin vai pörssi böndelle?

Ennen kuin annoin myönteisen vastauksen Mirkon esittämään kutsuun, jouduin hieman syömään omia lupauksiani. Olin nimittäin jo ehtinyt vannomaan, etten osallistu lainkaan enää tänä keväänä sijoitustapahtumiin Jyväskylän ulkopuolella. Tarkoitukseni oli panostaa nyt täysillä esimerkiksi opiskeluun, sillä huhtikuussa vedetään opiskelujen suhteen viimeisiä ennen vapusta alkavaa kesälomaa. Sammon kutsu oli kuitenkin niin houkutteleva, että pakkohan se oli omat sanat syödä.

Tänä keväänä on harmittanut erityisen paljon se, että piensijoittaminen tapahtumineen rajoittuu Suomessa aika vahvasti Kehä III:n sisäpuolelle. Tai siis lähinnä se, että täältä periferiasta Helsinkiin matkustaminen syö menopaluuna aina noin seitsemän tuntia. Se on siis aika raskas puristus, etenkin kun olen ehtinyt tehdä sen jo useamman kerran lyhyen ajan sisään. Viimeksi kävin Helsingissä sijoitusasioissa reilua kuukautta aiemmin Koneen yhtiökokouksessa.

Pelkästään huhtikuussa olisi tapahtumia riittänyt vaikka jonoksi asti. Päivää Sammon vierailun jälkeen minulla olisi ollut kutsu Pörssitalon sijoitusbloggari-iltaan, johon olisi ollut kiva osallistua ja tavata muita kirjoittajakollegoita. Siitä taas päivä eteenpäin, niin olisi ollut Harvian yhtiökokous, jonne oli lähdössä kimppakyydeillä keskisuomalaisia piensijoittajia. Jouduin sanomaan tällekin reissulle valitettavasti ei. Puhumattakaan siitä, että Sammon yhtiökokous oli tänä vuonna viimeistä kertaa Björn Wahlroosin kipparoima, joten sielläkin olisi varmasti nähtävää riittänyt.

Eipähän tälle asialle taida mahtaa oikein mitään. Ainoa ratkaisu olisi varmaan siirtää muuttolaatikot pääkaupunkiseudulle, ja näihin tapahtumiin pääsisi osallistumaan paljon helpommin. Minulla on paha kutina siitä, etteivät pörssiyhtiöt mielellään siirrä pääkonttoreitaan susirajan tälle puolen. Eikä se pääkonttori vielä mitään edes lupaa, onhan Harviakin tuosta Muuramesta, mutta niin vain päättivät siirtää jo ensimmäisen yhtiökokouksensa Helsinkiin. Minulle vielä syksyllä lupasivat pitää kokouksen nimenomaan meillä kotona.

Sinänsä se on ihan luonnollista, että kokoukset pidetään siellä missä ihmiset eniten liikkuvat. Eipä Jyväskylässä järjestetty Admicomin yhtiökokous tuntunut olevan kovin suosittu tapahtuma. Suomen Hoivatilat taas kertoi jonkun esityksensä yhteydessä, että Oulussa järjestetyissä kokouksissa saattoi olla enemmän talon henkilökuntaa, kuin itse osakkaita.




Palataan takaisin Sampoon

Pitkästä välimatkasta huolimatta olin intoa täynnä Fabianinkadun pääkonttoria etsiessäni. Yllätyin vähän miten lyhyt matka Sammolta on Helsingin pörssiin. Se on käytännössä vain muutama askel kadun yli.

Tapahtuma alkoi kello 16 jälkeen, ja milläpä muualla kuin ruokapöytään istumisella. Kai nämäkin tarjoilut voisi reaaliosingoiksi laskea, vaikkei kyseessä yhtiökokous ollutkaan. Sammon puolesta meitä oli kestittämässä Mirkon lisäksi Anniina Nykänen Sammon viestinnästä.

Paikalla meitä oli yhdeksän sosiaalisesta mediasta tuttua henkilöä. Tunnistin kaikki osallistujat ja tiesin heidän taustoistaan enemmän tai vähemmän. Parin kanssa oli tullutkin jo sanoja vaihdettua niin livenä kuin viestimien välityksellä.

Tilaisuus kesti kokonaisuudessaan noin kolme ja puoli tuntia, enkä muista koska aika olisi mennyt yhtä nopeasti. Ehkä noin puolet ajasta juteltiin nimenomaan Sammon asioista, toinen puoli uhrattiin ihan vain yleiselle sijoituskeskustelulle. Se jäi minua vähän harmittamaan, etten ehtinyt jutella oikeastaan kenenkään kanssa kahden. Juttua olisi riittänyt varmasti kaikkien osapuolten kanssa riittämiin, mutta päivä oli tarpeeksi pitkä ilman bussista myöhästymistäkin.


Illan päätähtenä Kari Stadigh

Myös konsernijohtaja Kari Stadigh pistäytyi paikalla vetämässä muutamat diat läpi. "Vetämässä muutamat diat" on kyllä aika rumasti alakanttiin sanottu, sillä Kari malttoi olla seurassamme reilun tunnin ajan. Yllätyin ihan positiivisesti siitä, miten kauan konsernijohtaja malttoi kanssamme olla.

Täytyy kyllä ihan erikseen kehua, että Karin puhe oli kyllä ehdottomasti paras, mitä olen päässyt koskaan kuulemaan. Koska porukka oli suht pieni ja tunnelma intiimi, Stadighin esitys oli varsin erilainen, kuin mihin normaalisti yritysjohtajien kanssa ollaan totuttu näkemään. Kari istui käytännössä pöydän päässä läppärin ääressä ja esityksen aikana ryystettiin kahvia sekä popsittiin piirakkaa. Minun mielestäni oli mahtavaa nähdä noinkin maanläheinen esitys. Ihan ihmisiä ne yritysjohtajatkin taitavat lopulta olla.

Toinen juttu mikä Karin esityksessä nosti suupieleni hymyyn, liittyi miten Stadigh puhui Sammon hallituksen puheenjohtajasta. Hän ei puhunut mistään "herra Wahlroosista" eikä edes Björnistä, vaan puhekielessä se oli Nalle, millä nimellä Stadigh talon isoimmasta herrasta käytti. Vaikka tiesin Nallen olleen Wahlroosin virallinen lempinimi jo lapsesta asti, yllätyin positiivisesti siitä, että Nallesta puhuttiin meille Nallena. Tämä kuvasti hyvin sitä, miten leppoisa meininki tapahtumassa oli. 

Jos jotain lukijaa kiinnostaa kuulla Karin esityksen sisällöstä, Inderes jakoi menneellä viikolla videon, jossa viitattiin aika paljon Stadighin puheeseen. Alapuolen videon katsomalla saatte kuulla Verneri Pulkkisen kommentit tilaisuudesta.



Omana kommenttinani Stadighin puheesta voisin nostaa esiin sen, että mielestäni Sampo tuntuu suhtautuvan nyt hieman kriittisemmin Nordeaan, kuin esimerkiksi viime vuoden yhtiökokouksessa. Tuolloin Nordean halpaa hintaa ihmeteltiin suureen ääneen, nyt vuotta myöhemmin äänensävy oli muuttunut siihen, että Sammossakin todettiin Nordean alisuoriutuneen viime vuosina. Ei Sampo vielä todellakaan lytännyt Nordean tilannetta, mutta ihan tervettä kriittisyyttä oli havaittavissa.

Esityksen jälkeen pääsimme esittämään Karille kysymyksiä ja niitähän meillä riitti. Kysymyksiin taisi mennä varmaan 2/3-osaa Stadighin vierailusta. Karin vastaukset olivat todella kattavia, sillä yhteen vastaukseen saattoi mennä helposti viisi minuuttia aikaa. Vastaukset olivat siis kaukana "lätkäjaargonista", mitä näin keväisin olen tottunut muiden harrastuksieni parissa kuuntelemaan. Pisteet Karille tästäkin.


Kannattaako IR:ään panostaa?

Miten piensijoittajan tulisi sitten suhtautua siihen, että Sampo kestittää erilaisia somevaikuttajia? Vastaukseni voi olla vähän puolueellinen, mutta minä ainakin suhtaudun siihen positiivisesti. Minun mielestäni on koko yhtiön etu osakkeenomistajia myöten, että yhtiö panostaa IR-tekemisiinsä. Loppupeleissä kuitenkin sijoittajien kiinnostavuus ratkaisee hyvin pitkälle mihin hintaan osakkeella käydään sitä kauppaa.

Ainakaan minulle ei jäänyt reissusta sellaista kuvaa, että Sampo olisi "vain kestittänyt" joitakin aktiivisia piensijoittajia. Kun keskustelimme Sammon IR-toiminnan kehittämisestä, niitä ideoita kirjattiin ihan oikeasti ylös. Erityisesti Mirkolla tuntui olevan jo joitakin aiheita valmiiksi takataskussa, joita myös porukalla kävimme läpi.

Siitä minulla ei ole vielä mitään hajua mitä ideoistamme Sampo aikoo lopulta toteuttaa, mutta niitähän riitti. Tapahtumassa käytiin läpi oikeastaan kaikkea YouTubesta aina yhtiökokouksiin asti. Katsovatko piensijoittajat tubettamista? Pitääkö videoiden olla pitkiä vai lyhyitä? Vakavahenkisiä vai kevyitä? Entä yhtiökokous? Mitä piensijoittajat haluaisivat yhtiökokouksissa nähdä tai kuulla? Onko niissä jotain kehitettävää? Pitäisikö yhtiökokouksiin olla mahdollista osallistua myös etänä?

Jonkin verran rajoitteita Sammolle tuo myös kansainvälisyys. Materiaali ei saisi rajoittua pelkkään suomen kieleen, vaan kaikki pitäisi tarjota myös englanniksi. Tämä tuo haasteita esimerkiksi videoiden tekemiselle.

Myös Mirkon kirjoittamat IR-blogit olivat paljon keskusteluissa mukana. Minun mielestäni nuo blogikirjoitukset ovat Sammon IR-toiminnan keihäänkärki. Tosin ketään tuskin yllättää se, että bloggari arvostaa yllättäen blogikirjoituksia. Ne ovat helposti luettavia, osittain rautalangasta väännettyjä, mutta toisaalta taas eivät mene kuitenkaan missään kohti liikaa perusteiden selittämisen puolelle.





Mitä reissusta jäi käteen?

Näin pari päivää reissun jälkeen on hyvä pysähtyä miettimään sitä, mitä reissusta jäi käteen. Noh, ainakin sain bucket-listaltani yhden kohdan suoritetuksi.

Eipä tuo pääkonttori sinänsä ollut mitenkään erikoinen paikka. Sammon konttorilla työskentelee vain noin 60 työntekijää ja tilat olivat varsin kompaktit. Me olimme kuulemma talon isoimmassa huoneessa, eikä sekään ollut kuin ehkä parille kymmenelle henkilölle mitoitettu tila.

Mahtavan kokemuksen, hyvien keskustelujen, maittavan ruuan ja kotiin annettujen materiaalien lisäksi poistuin tapahtumasta yhtä selfietä rikkaampana. Menin ja otin nimittäin selfien itse Nallen kanssa. Tosin kuten moni varmaan ehti jo tämän blogin kuvituskuvan katsoa, Nalle-selfie jäi ihan vain maalatun muotokuvan tasolle. En tiedä tuliko se tuosta kuvasta ilmi, mutta Wahlroosista tehty maalaus oli ihan helkkarin iso, about luonnollisessa mittakaavassa tehty.

Nallen muotokuva ei ollut todellakaan ainoa muotokuva, vaan muistakin Sammon johtajista löytyi samanlaisia kuvia. Lisäksi tauluja roikkui seinällä varmaan useampien kymmenien kehyksien edestä, joten kyllä Sampo on myös taiteeseen sijoittanut. Tuollainen määrä tauluja nostaisi varmaan minun asuntoni arvoa, mikäli ne roikkuisivat omalla seinälläni. Sammon taseessa ne tuskin ihan niin paljon tuntuvat.

Reissusta innostuneena minun oli tarkoitus lisätä Sampoa salkkuuni, mutta kiireiden vuoksi se jäi kuitenkin tekemättä. Olen vähän kahden vaiheilla, laitanko viikonlopun aikana toimeksiannon odottamaan maanantaita. Kerkeäisin tuolloin vielä tämän vuoden osingoille, sillä yhtiökokous on ensi viikon tiistaina.

Yksi yhtiökokouksen mielenkiintoisimmista asioista liittyy Sammon mahdolliseen lisäosinkoon, joka saattaa tulla piensijoittajille Nordean osakkeiden muodossa. Tästäkin vaihtoehdosta juteltiin tapahtumassa, ja ainakin minulle jäi sellainen kuva, että se on melko varma juttu. Keskiviikkona tiedämme kuitenkin jo paremmin mitä yhtiökokous oikein päätti.

Jään mielenkiinnolla seuraamaan sitä, ottaako Sampo miten paljon koppia antamistamme kehitysideoista. Sitä odotellessa ajattelin nauttia Nallen salonkivankkurien mukavasta kyydistä.


Saatat olla kiinnostunut myös:
Ekaa kertaa Nallen kotibileissä - vierailu Sammon yhtiökokouksessa
Kannattaako piensijoittajan toivoa Nallelta isoja osinkoja?







Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Saatan saada jonkinlaisen palkkion, mikäli teet kaupat juuri kyseisen linkin kautta. Se ei maksa sinulle yhtään ylimääräistä, vaan saat yhtä hyvän tarjouksen kuin ilman affiliate-mainontaakin. En ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä


Seuraa blogia Facebookissa:

3 kommenttia:

  1. Höh, tästä tekstistä puuttuu vain maininta siitä että osingot ovat mielestäsi ihan turhia :D Harmi kun ei päässyt mukaan kun piti vahtia vauvaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh noh, arvon Osinkokuningas ei nyt sentään vääristele minun sanomisiani :D En ole koskaan sanonut osinkoja turhiksi. Jos viittaat taas tässä siihen vanhaan kirjoitukseeni "Ovatko osingot yliarvostettua paskaa?", niin yliarvostettu =/= turha. Ja jos luet kyseisestä tekstistä muutakin kuin otsikon, huomaat sen, etten pidä osinkoja shaibana. Kunhan pohdin asiaa.

      Harmi kun et päässyt paikalle, olisi ollut kyllä kiva tavata teikäläinenkin. Eiköhän tässä vielä törmätä vielä joskus jossain tapahtumassa :)

      Poista
    2. Hyvä kun osingot maistuu sinullekin :) Sopivissa määrin toki :D

      Poista

Seuraa blogia



Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Saatan saada jonkinlaisen palkkion, mikäli teet kaupat juuri kyseisen linkin kautta. Se ei maksa sinulle yhtään ylimääräistä, vaan saat yhtä hyvän tarjouksen kuin ilman affiliate-mainontaakin. En ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä

Seuraa blogia Facebookissa:



Elisa ja Kone tylsyttävät putoavan puukon - case Nordean osake

Viime aikoina on nähty salkussani jotain sellaista, mitä en olisi vielä paria vuotta sitten koskaan uskonut näkeväni. Tällä hetkellä minun s...