Mainos

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Sijoitin viime kesän hittileluun

Teen hyvin harvoin heräteostoksia, mutta tämän viikon keskiviikko jäi historian kirjoihin sellaisena päivänä, kun sorruin ostamaan jotain hetken mielijohteesta. Olin muuan elektroniikkakaupassa viemässä yhtä läppäreistäni takuuhuoltoon, kun tein löytöjä kassan läheisyyteen sijoitetuista koreista. Sieltä käsiini tarttui viime kesän hittilelu, johon päätin sijoittaa isolla rahalla.

Kyseessä oli siis fidget spinner, eli suomeksi käännettynä sormihyrrä. Se oli kesän 2017 ylivoimainen hittituote. Löytökorin yläpuolella hintalapussa koreili niinkin iso summa kuin 0,5 euroa/kpl, mutta kassa veloitti minulta kuitenkin tuosta lelusta peräti euron. Hyrrä sattui olemaan Manchester City-jalkapallojoukkueen virallinen fanituote, jonka vuoksi hintaa oli vähän enemmän. Tästä tuplaantuneesta hinnasta huolimatta päätin ostaa kyseisen tuotteen. Voinpahan sanoa iltapäivälehtien käyttämin termein, että sijoittaminen mahdollisti minulle suosikkituotteen ökyversion oston, hah!

Joku lukija varmaan taas miettii päässänsä, että mitä hitsiä sormihyrrät liittyy sijoittamiseen. Liittyy hyvinkin. Myönnetään kuitenkin että näin viikonloppuna tämä teksti on tehty vähän pilke silmäkulmassa.


perjantai 25. toukokuuta 2018

Miksei tämä metsätalousinsinööri ole sijoittanut metsään?

Näin metsätalousinsinöörinä olen monesti saanut kysymyksiä siitä, miksi en omista itse metsää. Ihan asiallinen kysymys, ei siinä mitään. Kerron siis omia ajatuksiani metsäsijoittamisesta ja vertailen niitä arvopapereihin sekä asuntosijoittamiseen.

Meikäläinenhän on aloittanut sijoittamiseni kunnolla arvopapereiden myötä. Ensiksi tein pelkkiä suoria osakesijoituksia, myöhemmin laajensin myös Nordnetin Superrahastojen puolelle. Kesällä 2017 otin asuntolainaa ja hankin ensiasuntoni, joten myös asunnossa minulla on kiinni rahaa. Toki siitähän voidaan väitellä maailman tappiin asti, onko oma asunto sijoitus, mikäli siinä asuu itse. Minähän asun nyt itse tässä asunnossani, joten siitä ei voida oikein sijoitusasuntona puhua.

Mielestäni metsäsijoittaminen on paljon lähempänä asuntosijoittamista kuin arvopapereita, vaikkakin suoria yhtäläisyysviivoja asuntojen ja metsän välille ei voi vetää. Leikkisästi voisi heittää, että metsäsijoittaminen on asuntosijoittamisen serkku. Joitakin yhtäläisyyksiä löytyy, mutta paljon eroavaisuuksiakin on.

Minä itsehän en omista metsää ollenkaan. Asuntonikin on kerrostalo-osake, joten en omista edes sitä rivitalon muutaman neliön takapihaa. Minulla on kuitenkin aika vahvat siteet metsään, sillä olen kotoisin maatilalta, johon kuuluu metsää. Nämä ovat vain vielä edellisen sukupolven nimissä. Omistussuhteista huolimatta olen ollut metsänhoidossa enemmän tai vähemmän aktiivisesti viimeiset 10 vuotta. Vaikka metsää en omista, suhtaudun siihen sijoituskohteena vähintäänkin lämpimästi sekä seuraan säännöllisesti netissä kaupan olevia tiloja.

Luettelen tässä joitakin syitäni sille, miksen omista tällä hetkellä ollenkaan metsää, vaan olen keskittynyt lähinnä arvopapereiden ostamiseen.


perjantai 18. toukokuuta 2018

Suomalaisen kannattaa mennä ulkomaille muutenkin kuin lomalle

Meikäläisen blogin nuorimmat lukijat tuskin muistavat jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothia (1905-2004). Täytyy myöntää, että meikäläisenkin muistivat Ehrnroothista rajoittuvat lähinnä televisiosta tulleisiin valtiollisiin hautajaisiin. joita muistan katsoneeni. Adolf Ehrnrooth tunnetaan sotavuosien sankaritekojensa lisäksi monista suomalaisuuteen liittyvistä lausahduksista. Näistä kenties tunnetuin on lause, jossa sanotaan "Suomen olevan paras paikka meille suomalaisille." 

Lähes yhtä suurena sotasankarina (puolen vuoden jälkeen pioneerina kotiutettuna yksikön kirjurina) mieleni tekee vääntää tuosta lauseesta ohje suomalaisille piensijoittajille. Se ohje menisi Ehrnroothia lainatakseni näin: "Myös ulkomaat ovat ihan hyviä paikkoja suomalaisille piensijoittajille."

En tarkoita tällä lauseellani, että piensijoittajien kannattaisi suunnata kesälomansa tai taloudellisen riippumattomuutensa alkaessa lähteä ulkomaille. Itse en osaa ollenkaan kuvitella asuvani eläkeläisenä missään Espanjan rannikoilla. Olen myös siinä mielessä valtavirrasta poikkeava nuori että, tykkään matkustaa myös Suomen rajojen sisäpuolella. Sen sijaan ulkomaille olen sijoittanut aika suuren siivun rahoistani. 

Monesti piensijoittajien kanssa keskusteltaessa törmää täysin pelkästään suomalaisiin yhtiöihin sijoittaneita ihmisiä. Joidenkin kohdalla ymmärrän ratkaisun, joidenkin kohdalla taas en. Tuntuu että aika monella piensijoittajalla on ne perustelut moiseen taktiikkaan ovat aika ontuvat. Päässä ovat erittäin suurilla vahvuuksilla olevat sinivalkoiset lasit. Harmillisen monet myös suosittelevat aloittelijoita pysymään sijoituksiensa kanssa pelkästään Suomen rajojen sisäpuolella. Tämä on mielestäni suorastaan surullinen asia. 

Tämän blogikirjoituksen on tarkoitus toimia kannustimena suomalaisille piensijoittajille sijoittamaan myös ulkomaisiin yhtiöihin. Samalla kerron omista kokemuksistani ulkomaisissa yhtiöissä sekä vastailen näihin toistuviin tekosyihin jättää ulkomaiset osakkeet rauhaan.


torstai 10. toukokuuta 2018

Saan guruista valitettavan vähän irti

Aika usein sijoittajapiireissä kuulee puhuttavan esikuvista. Jokaisella sijoittajalla, oli tämä sitten piensijoittaja tai vähän isomman kaliiberin henkilö, on luultavasti jonkinlainen esikuva. Hyvin usein näistä esikuvista käytetään termiä sijoitusguru. Gurujen välisestä hierarkiasta, tai ylipäätään gurun statuksen saavuttamisesta voidaankin sitten väitellä vaikka loputtomiin.

En tiedä olenko jotenkin poikkeuksellinen yksilö, sillä minulla ei ole juurikaan esikuvia, oppi-isiä tai sijoitusgurua jota fanitan. En tiedä miellänkö sitten muiden suhtautumisen näihin "legendoihin" vähän liian ruusuisiksi. Mutta joo, en koe että minulla olisi mitään omaa oppi-isää. Tämä saattaa johtua myös siitä että olen tällä hetkellä vähän ulalla oman strategiani kanssa. Aiemmin olen ollut täysi osakepoimija, sen jälkeen olen hiljalleen ottanut myös Superrahastoja mukaan. Nyt tänä keväänä olen enemmän kuin koskaan pohtinut pitäisikö minun haudata osakepoiminta kokonaan ja siirtyä täysin indeksien maailmaan. Koska en itsekään tiedä omaa tulevaisuuden strategiaani, vaikea minun on löytää itselleni sopivaa oppi-isää.

Noh, vaikka olisinkin sinut oman sijoitusstrategiani kanssa, en tiedä saisinko siltikään sijoitusguruista kovin paljoa irti. Meikäläistä nimittäin häiritsee näissä guruissa parikin asiaa. Ajattelin avata näitä asioita nyt tämän kirjoituksen myötä.

Missä guru, siellä Tami. Uskokaa tai älkää, Tamilla on rooli tässä tekstissä.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Finanssivalvonta hengittää bloggaajien niskaan

Tämän viikon maanantaina Finanssivalvonta kertoi miten heille ropisee säännöllisesti huolestuneilta kansalaisilta kanteluja sijoitusblogeista. Kuluvan vuoden tammikuussa Arvopaperi uutisoi miten Finanssivalvonta on alkanut erityisvalvoa sijoitusblogeja ja niiden sijoitussuosituksia.

Tässä suora sitaatti maanantaisesta uutisesta:

"Blogeissakin sijoitussuositusten on perustuttava faktoihin. Jos kirjoittaja antaa lukijoilleen sijoitussuosituksia, sääntely puree myös häneen. Jos kirjoittaja taas kertoo ja avaa esimerkiksi oman sijoitussalkkunsa sisältöä, sellaista tekstiä ei yleensä katsota sijoitussuositukseksi."



En koe itse antaneeni tässä blogissa yhtäkään sijoitussuositusta, vaan olen lähinnä kertonut omia kokemuksiani sekä itse tekemiä sijoituksiani. Meikäläisellä tuskin tulee ikinä mitään ongelmaa Fivan kanssa olemaan, sillä salkkuni on avoin sekä olen sijoittanut pääasiassa aika isoihin yhtiöihin. Sepäs olisikin temppu jos minä saisin blogini avulla manipuloitua Nordean kurssia, hah.

Mielestäni aika hassua Fivalta tarttua sijoitusblogien toimintaan. Mielestäni lähdekriittisyyttä tulisi olla myös lukijalla, eikä sysätä kaikkea vastuuta kirjoittajille. Tiedän kyllä että Fiva on herkällä päällä seurattuaan ruotsalaisten sijoitusbloggaajien manipulaatiota. Tosin nuo Ruotsin tapahtumat olivat kaikin puolin täysin ääripäästä, eikä mitään "normaalia bloggaamista".

lauantai 5. toukokuuta 2018

Pekka Herlin - Koneen ruhtinas

Kone on yksi suosikkiyhtiöistäni Helsingin pörssissä, jota olen ihan hyvällä historialla omistanutkin. Näinkin nuorena ihmisenä, saati piensijoittajana Koneesta minulle tulee mieleen ensimmäisenä Antti Herlin, joka tunnetaan myös maailman rikkaimpana suomalaisena. Anttihan on kuitenkin polvessaan jo neljäs Herlin joka Koneen ratissa istuu. Ensiksi oli Harald Herlin (1874-1941), sitten Heikki Herlin (1901-1989), seuraavaksi Pekka Herlin (1932-2003) ja sittemmin vasta Antti (1956-). Herlinit ovat yksi Suomen vauraimpia sukuja, joten jo tästäkin syystä Herlinien tarina olisi erittäin mielenkiintoinen.

Sain käsiini viimein John Simonin kirjoittaman kirjan Koneen ruhtinas, joka kertoo Herlinin miehistä nimenoman Pekan tarinan. Simon oli pitkäaikainen Koneen tiedottaja ja tästä syystä hänet valittiin kirjoittamaan Pekka Herlinin elämäkertaa. Alussa hieman epäröin että päähenkilön entinen alainen kirjoittaa elämäkerran. Uskaltaako kirjoittaja kirjoittaa kritiikkiä entistä esimiestään kohden? Meneekö kirja pelkäksi henkilöpalvonnaksi? Noh, sen voin luvata että kritiikkiä on kirjassa vähintäänkin tarpeeksi.

Jos haluat lukea ilmaiseksi kyseisen Koneen ruhtinas-kirjan, tee itsellesi Nextory-tili. Ensimmäinen kahden viikon kokeilu on maksuton, jonka jälkeen voit lopettaa tilauksen.

Kanteen on osattu valita tyylikäs kuva Pekasta.

Lue lisää tarjouksesta painamalla banneria


Seuraa blogia



Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Saatan saada jonkinlaisen palkkion, mikäli teet kaupat juuri kyseisen linkin kautta. Se ei maksa sinulle yhtään ylimääräistä, vaan saat yhtä hyvän tarjouksen kuin ilman affiliate-mainontaakin. En ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä

Seuraa blogia Facebookissa:



Elisa ja Kone tylsyttävät putoavan puukon - case Nordean osake

Viime aikoina on nähty salkussani jotain sellaista, mitä en olisi vielä paria vuotta sitten koskaan uskonut näkeväni. Tällä hetkellä minun s...