Meikäläisellä on viime aikoina ollut aika ailahteleva suhtautuminen osinkoihin. Kuten blogin osoitekentästäkin voi lukea, rakastan tilille kilahtelevia osinkoja. Mutta taas toisaalta en ymmärrä jokakeväistä osinkovouhkaamista.

En tiedä oletteko huomanneet, mutta pyrin blogissani käyttämään keskisuomalaisia esimerkkejä. Teksteissäni vilisee Jyväskylät, Hirvaskankaan huutokaupat ja JYPit välillä vähän hassuissakin yhteyksissä. Kai se on minulta jotain yritystä erottua massasta, sekä levittää keskisuomalaista väriä lukijoilleni.

Mietin hetken saisiko näihin osinkoihin sotkettua taas jotain ”paikallisväriä” mukaan, mutta kyllähän se esimerkki löytyikin hyvin pian jälleen Jyväskylästä. Sori vaan Tampere ja nyttemmin Joutseno – Matti Nykänen on ikuinen jyväskyläläinen!

Lue lisää POP Vakuutuksen alennuskoodista painamalla banneria.

Minä olen vuonna 1993 syntyneenä sitä sukupolvea, joka muistaa Matin mäkimontun sijaan Seiskan etusivuilta. Minä en myöskään muista Matin entisiä puolisoja Tiinaa, Piaa tai Saria, vaan Matin vaimona minulle tulee yhä ensimmäisenä Mervi Tapola.

Kaikkihan varmaan muistavat että Matin ja Mervin liitto oli… Noh, kaikin puolin värikäs. Nuo kymmenen yhteistä vuotta pitivät sisällään 15 avioerohakemusta, yhden lyhyen avioeron, lähestymiskieltoja sekä linnareissuja.

Minulla ja osingoilla on ollut viimeiset pari vuotta vähän ailahtelevainen suhde, vaikka avioerohakemuksia emme ole vielä laittaneet vetämään. Toisaalta tykkään kun tililleni satelee säännöllisin väliajoin rahaa, mutta kolikon kääntöpuolena esimerkiksi osinkoverotus rassaa meikäläistä välillä aika lujaa.

Osinkojen hyvät puolet

Lähdetään liikkeelle osinkojen hyvistä puolista. Osingothan voi nähdä jonkinlaisena sijoittajan ”palkkana”, eli yhtiö muistaa uskollisia osakkeenomistajiaan säännöllisin väliajoin rahallisesti. Osingot kannustavat omistajaa buy & hold-taktiikkaan, ja omistustensa päällä istuvat saavat omistuksistaan edes jotain ”näkyvää tuottoa”.

Osingot saattavat joskus tulevaisuudessa olla minulle isossa merkityksessä. Kenties vielä joskus mikäli tuuri käy, meikäläinen elelee pelkkien sijoitustuottojen varassa. Osinkojen lisäksi sijoitustuotot voivat olla myös vuokratuloja tai metsästä saatuja puukauppatuloja. Tosin tällä hetkellähän en omista kuin yhden asunnon, joka on minulle oikeastaan aika huono sijoitus. Asun nimittäin itse kyseisessä asunnossa. Metsää taas en omista ollenkaan, mutta leikittelin tuossa äsken ajatuksella miltä varallisuuteni saattaisi näyttää joskus kymmenien vuosien päästä. Onhan se taloudellinen riippumattomuuskin minulla kaikista hurjimmilla ja optimistisimmillakin laskukaavoilla vielä vähintään kymmenen vuoden päässä. Ei siis ajankohtainen asia vielä ikuisuuksiin.

Yksi suuri motivaattori minulla sijoittamiseen onkin olleet juuri osingot. En yleensä seuraa salkkuni arvoa, sillä sehän vaihtelee käytännössä joka sekunnin välein. Välillä kurssit tulevat nopeastikin alas, ja yleensä sijoittaja harmittelee ”kadonnutta rahaa”. Tästä syystä olenkin pitänyt motivaatiota yllä tuijottamalla tulevia osinkoja. Vaikka indeksit hakkaavat punaista lukua, esimerkiksi Realty Income muistaa minua myös ensi kuukauden puolessa välissä parin kympin osingoilla.

Osingonmetsästäjähän itse asiassa rakastaa kurssilaskuja. Yhtiön osakekurssin laskiessa sijoittaja saa uusille sijoituksilleen entistä suuremman osinkotuoton. Tietenkin olettaen että osinko pysyy tulevaisuudessa nykyisellä tasolla. Sijoittajan on tärkeä miettiä mistä se kurssilasku oikein johtuu. Ovatko syyt itse yhtiössä, vai yleisessä ilmapiirissä. Esimerkiksi viimeisen vuoden aikana vaatejätti H&M:n osinkotuotto on karannut aika huimaksi. Minä ostin yhtiötä vuosia sitten 3 % osinkotuotolla, mutta tänään Henkka&Maukkaan sijoittava saattaa saada lähemmäs 7 % osinkotuoton, koska osakekurssista on sulanut yli puolet pois. Muhkeasta osinkotuotosta huolimatta en ole H&M:ää tankkaamassa, sillä minua vähän pelottaa osingon tulevaisuus. Osinko on polkenut paikallaan jo vuosia ja uskoakseni tulevaisuuden paine on nimenomaan väärään suuntaan.

Minä koen että osinkotaktiikalla on aika helppo motivoida itsensä B&H-sijoittamiseen. Etenkin osinkoaan kasvattavilla firmoilla sijoittaja voi helposti kolmella eri keinolla kasvattaa seuraavan vuoden osinkopottia:

• 1. Osinko kasvaa. Vaikket tekisi yhtään lisäostoa, osinkopottisi kasvaa itsestään.
• 2. Uudelleensijoitetut osingot. Saaduilla osingoilla ostetaan uusia osakkeita, mikä kasvattaa osinkopottia seuraavana vuonna.
• 3. Palkka- tai muista ulkopuolisista lähteistä saadut tulot. Näillä rahoilla ostetut osakkeet kasvattavat myös pottia.

Normaaleissa olosuhteissa (sijoittaja kykenee laittamaan ”uutta rahaa” sijoituksiin, eivätkä osingot romahda) osinkopotin vuotuinen kasvattaminen on aika helppoa. Mikä tässä nyt sitten olisi negatiivista?

Kolikon toinen, se rumempi puoli

Osinkoni ovat nousseet aika hurjaa tahtia viime vuodet. Käsittelen osinkotulojeni kehitystä luultavasti tässä blogissakin jossain vaiheessa, mutta tuntuu että vuosi vuodelta saan aina nipistettyä satasen-pari lisää osinkoja. Samaa tahtia luonnollisesti ovat nousseet maksamani osinkoverot.

Veropuoli meikäläistä onkin alkanut tässä vaiheessa hieman rassaamaan. Pohdin maaliskuussa Shareville-päivityksessäni Nordeasta irronneita osinkojani. Osinkojen maksujen yhteydessä Nordnetin tililtäni katosi heti 102 euroa ennakonpidätyksenä. Koska Nordea on virallisesti vielä ruotsalainen yhtiö, tämä tarkoittaa sitä että ennakonpidätys on vain 15 % ja valtio vie myöhemmin vielä puuttuvat 10,5 %. Tässä tapauksessa tuo puuttuva osa on 71,4 euroa. Yhteensä maksan tänä vuonna siis pelkistä Nordean osingoistani veroa 173,4 euroa.

Mikäli Nordea pitää lupauksensa kasvavasta osingosta, lähivuosina minulta lähtee vielä enemmän. Saati jos osinkoverotusta keksitään kiristää entisestään, tuolloinkin rahoistani ”katoaa” yhä enemmän. Jokainen voi mennä ja heittää noita lukemia netin korkoa korolle-laskureihin ja katsoa millaista tuhoa osinkoverotus saa varallisuuden kasvulle tehtyä.

Koen että tämä verotuksen huomaaminen on ihan luonnollista tässä vaiheessa sijoittajan uraa. Pienillä summilla verot eivät kiinnosta pätkääkään, mutta summien kasvaessa kainalot alkavat hiljalleen kastua. Toisin sanoen kympistä on helpompaa maksaa 2,55 euroa veroa, kuin kymppitonnista 2550 euroa.

Tarkoitukseni ei ole itkeä nyt varsinaisesti verotuksesta. Veikkaan että joku lukija on saattanut tässä vaiheessa jo repiä pelihousunsa ja ihmetellä miksi valitan verojen maksamisesta. En valita varsinaisesti verojen maksamisesta, vaan siitä että suoria osakesijoituksia kohdellaan aika paljon rujommin kuin esimerkiksi kasvurahastoja. Mikäli olisin suorien Nordean osakesijoituksieni sijaan ostanut Superrahasto Suomea tai Superrahasto Ruotsia, osingoistani ei menisi euroakaan tai kruunuakaan veroa. Näiden rahastojen kautta voin myös omistaa Nordeaa, toki saaden Suomesta 24 ja Ruotsista 69 muuta yhtiötä ”kaupan päälle”.

Kasvurahastojen mahtavuus piilee siinä, että rahaston osakkeiden maksamat osingot voidaan uudelleensijoittaa rahastoon ilman Verohallinnon pääsemistä sipaisemaan omiaan välistä. Sijoittaja pääsee siis täydellä höyryllä nauttimaan korkoa korolle-ilmiöstä. Lisäksi sijoittaja ei joudu maksamaan välityspalkkioita siinä vaiheessa, kun etsii osinkotuloilleen uutta sijoituskohdetta. Tässäkin pientä säästöä piensijoittajalle.

Tästä syystä itse olen tänä keväänä päättänyt uudelleensijoittaa kaikki euroissa saamat osinkoni Superrahasto Suomeen. Tätä kirjoittaessani olen jättänyt jo neljä ”ylimääräistä” toimeksiantoa kyseiseen rahastoon, sijoittaessani uudelleen Koneesta, Nordeasta, Technopoliksesta ja Fortumista irronneet osingot. En maksa näistä toimeksiannoista senttiäkään kaupankäyntikuluja, en maksa ensi keväänä senttiäkään osinkoveroja enkä maksa senttiäkään enkä myöskään maksa osinkojen uudelleensijoittamisesta senttiäkään. Mielestäni ihan fiksu veto, sen sijaan että maksaisin pahimmillaan noista kaikista kolmesta sekä pohtisin yhtiövalinnan ja ajoituksen onnistumista.

Sehän tässä ikuisuusväittelyssä ”kasvurahastot vs suorat osakkeet” onkin vähän hassua, että suorien osakesijoituksien kohdalla kuluja on aivan helkkaristi kasvurahastoja enemmän. Voidaankin kärjistäen sanoa piensijoittajan maksavan (kaupankäyntikuluja) siitä että saa tulevaisuudessa maksella osinkoveroja. Kasvurahastojen kaiffarit taas saavat ”ilmaiseksi” verovapauden.

Palataan vielä kolikon toiselle puolelle

Itseäni kiusaten, palataan vielä alkuperäiseen juttuun. Tämän takia vedin Nykäsen ex-pariskunnankin tekstiin mukaan.

Edellisen kappaleen jälkeen voisi luulla että tulevaisuuden taktiikkani on selvää pässinlihaa. Kasvurahastoja vain koko rahalla ja kulut minimoidaan. Ei pitäisi olla jossiteltavaa. Vai onko?

Kieltämättä tässä pelkkiin Superrahastoihin keskittyessä katoaa se itsensä motivointi vuosittaisen osinkopotin kasvattamisesta. Superrahastot kun eivät tuo minulle euroakaan lisää niitä äsken haukkumiani osinkoja. Excelissäni ennusteet tämän ja ensi vuoden osinkopotin suuruudesta muuttuvat hiljalleen vaakasuoraksi viivaksi. Aiempien vuosien hurja kasvu muuttuu tulevaisuudessa tasapaksuksi tylsyydeksi.

Etenkin näin aavistuksen mollivoittoisina aikoina en voi enää motivoida itseäni hyödyntämään laskevia kursseja napsimalla kasvavia osinkotuottoja. Iso miinus sekin.

Minulla ja osingoilla on siis menossa ”Matin ja Mervin aikajanalla” ehkä se ensimmäinen avioerohakemus, jonka perumista nyt kuitenkin kahdestaan pohditaan. Enköhän kuitenkin tee lähiaikoina vielä jonkinlaisia suoria osakesijoituksia, vähintään välttääkseni Nordean osakesalkun hallinnointipalkkiot.

Sitä taas on mahdoton tässä vaiheessa sanoa miten suhtaudun osinkoihin tulevaisuudessa. Vieläkö kymmenen vuoden päästä manailen samoja osinkoverotuskäytäntöjä? Tai enkä 25 vuoden päästä kun toivottavasti olen edes osittain taloudellisesti riippumaton, valittelenko silloin kun en tajunnut haalia itselleni mahtavaa osinkosalkkua? Jaa-a, aika näyttää. Eiköhän tässä vielä tulla käymään pitkät Jaakobin painit osinkojen kanssa.

Osingoista olisi tarkoitus kirjoittaa tänä keväänä useampikin teksti. Tästä syystä en siis tyhjennä pajatsoa ajatuksistani kokonaan vielä tässä tekstissä.