Mainos

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Olen pörssivarakkaampi kuin 88 % presidenttiehdokkaista

Tulipahan taas kirjoittajalle kiire viimeistellä teksti. Olin jo taannoin alkanut kirjoittamaan presidenttiehdokkaidemme sijoituksista niiden noustua framille muutama viikko sitten, mutta tekstin viimeistely näemmä jäi vaalipäivään. Tässä vaiheessa uskallan kuitenkin vielä väittää kirjoittamisen jääneen ainoaan vaalipäivään, sen verran suuri etumatka Saulilla vielä on muihin nähden.

Jos joku meikäläisen on näissä vaaleissa yllättänyt, niin Niinistön kannatuksen "sulaminen" ennakkoon teetetyissä gallupeissa. Ennen vaalien todellista alkamista Niinistön kannatus näytti todella vankalta, mutta vaaliväittelyiden edetessä Saulin kannatus on lähestynyt jatkuvasti 50 %:n lukemia.

Niinistön tilanteesta voisi vääntää kannustavan tarinan piensijoittajille. Mikäli kaverillasi on nyt selvästi suurempi varallisuus, ei siitä pidä lannistua. Tässä vaiheessa tärkeämpää on miettiä omaa sijoitussuunnitelmaa sekä varallisuuden kasvattamista, kuin sitä miten helppoa kaverilla tukevine etumatkoina onkaan. Kaveria fiksummilla peliliikkeillä sekä pitkällä ajalla puntit saattavat kuitenkin pikku hiljaa tasoittua. Näinhän myös tässä "Niinistö vs muu maailma"-taistossa on tainnut käydä.

Noh, se siitä tarinoinnista. Tuo ei ollut sitten mikään minun oma poliittinen kannanottoni Niinistön kampanjan onnistuneisuudesta. Lähinnä vain pohdin sitä, miten kaverin etumatkan ei pidä antaa lannistaa. Monissa tapauksissa sijoittaminen kun tuntuu jäävän aloittamatta juuri sen takia, ettei ikinä kuitenkaan saa samanlaisia jättituloja kuin vaikkapa Nalle Wahlroos.


perjantai 26. tammikuuta 2018

Paljonko kannattaa maksaa kaupankäyntikuluja?

Saan nykyään aika paljon erilaista palautetta ja kysymyksiä lukijoitani. Kiitos niistä. Usein nämä kysymykset koskevat sijoitustoiminnan ensiaskelia. Mihin minun kannattaisi sijoittaa? Entä onko tämä hyvä sijoituskohde? Monesti puhetta tulee hyvin pian myös sijoittamisen kuluista. Paljonko kuluja sijoittajan kannattaa maksaa?

Ihan kiusallani laitoin tämän tekstin otsikoksi sellaisen kysymyksen, jota monet varmasti googlaavat. Toivottavasti edes osa eksyisi blogiini tuon googlauksen perusteella, heh.

Tällä kertaa kirjoitankin asiaa välityspalkkioista. Monet varmasti tietävätkin, ettei osakkeilla kaupankäyminen ole yleensä ilmaista. Tästä huolimatta monelta tuntuukin sitten käytännössä kaupankäyntikulujen rooli lopulta unohtuvan. Mietitään päivänousuja ja paljonko olisi tänään/viikossa/vuodessa mahdollisesti voitettu tai hävitty, mikäli olisi sijoitettu johonkin osakkeeseen. Mutta harva näissä spekulaatioissa jaksaa muistaa välityspalkkioiden roolia. Tai veroja, nekin tuntuvat unohtuvan osalta. Keskitytään tällä kertaa kuitenkin vain kaupankäyntikuluihin.


Lue lisää tarjouksesta painamalla banneria


torstai 25. tammikuuta 2018

Nordea, petit minut ja Jukan - taas

Tuloskausi aukesi jälleen oman salkkuni osalta Nordean merkeissä. Seuraavaksi siis lyhyesti parit sanat Nordean tuloksesta, onhan Nordea selvästi isoin omistukseni.

En ole tyytyväinen yhtään. Vuoden viimeinen neljännes oli selvästi alle odotusten. EPSiä kertyi Q4:ltä 0,15e (vuotta aiemmin 0,25e). Koko vuoden tulos 0,75e on sekin selvästi alle viime vuoden (0,88e), ja eipä tuo viime vuosi 2016 ollut edes kovin hyvä tulos.

Osinko Nordealla nousi mielestäni yllättävän paljon. Viime vuonna omistajille tilitettiin 0,65e osakkeelta ja kuvittelin itse osingon nousevan sentillä. Nyt osinkoa ruuvattiin kuitenkin ylös peräti kolmella sentillä. Osinko kasvoi 4,6 % edelliskeväästä mikä on hyvä, mutta enemmän tässä huolettaa nyt payout ratio, eli osingonjakosuhde. Sehän kertoo siis kuinka suuren osan tuloksestaan yhtiö jakaa omistajille. Kun tulosta tehtiin 0,75 euron edestä, ja osinkoa annetaan pois 0,68 euroa, on osingonjakosuhde 90,67 %. Tuo on aika helkkaristi. Vain alle 10 % tuloksesta jää itse yhtiölle.

Nalle on luvannut monesti meille osakkeenomistajille kasvavia osinkoja, mutta hieman tässä alkaa jo iho nousemaan kananlihalle. Osinkoa ei voida kasvattaa enää montaa kevättä ilman selvää tulosparannusta. Noh, onneksi konsernijohtaja Casper von Koskull hieman lupaili parempia aikoja:

"Emme ole tyytyväisiä tuloskehitykseen loppuvuonna 2017. Uskomme, että konsernin tulos paranee vuonna 2018. Odotamme tuottojen kasvavan hieman, kulujen pienenevän ja luottojen laadun pysyvän vakaana. Nordea on nyt aiempaa vahvempi ja vakaampi. Siksi luotan siihen, että olemme valmiita hallitsemaan riskit ja haasteet sekä hyödyntämään tulevat mahdollisuudet kotimarkkinoillamme."
-Casper von Koskull, 24.1.2018

Jos nyt jotain positiivista voitaisiin Nordeasta hakea, niin nettosinhan tänään 680 euroa osinkotuloja (1000 kpl x 0,68e/kpl). Toki yhtiökokous vielä siunaa myöhemmin osinkoehdotuksen, mutta enemmän varmasti tänään tienasin osingoilla kuin mitä saan ansiotyöstäni.


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Sijoitustarinoita Suomesta - case asuntosijoittaja

Shareville osoitti edellisen tekstini julkaisun myötä taas parhaimpia puoliaan. Siellä pääsee keskustelemaan samanhenkisten henkilöiden kanssa itselle mieluisasta asiasta, ja siksi keskustelut ovat usein erittäin rakentavia sekä mielenkiintoisia.

Niin kävi tälläkin kertaa. Sain Sharevillessä linkittämäni blogikirjoituksen kommentteihin hieman palautetta, jossa mm. pohdittiin tekstini väitteitä 100 %:n asuntolainalla "riskittömästi" sijoittavien ihmisten olemassaoloa. Kiitos Sharevillen yksityisviestien, laitoin hieman lähteitäni menemään yksityisviestin muodossa kaverille. Lisäsin siis parit linkit foorumikeskusteluun, jossa nämä 100 % velalla asuntosijoittavat puhuvat omista riskeistään, tai siis siitä ettei niitä ole. Nämä linkit saivat aikaan hyvää keskustelua, ja mieleni teki puhua nämä samat asiat myös blogin puolella läpi.

Otin taas kerran käyttöön leikittelevän otsikon, jolla viittaan yhteen omista suosikkiohjelmistani televisiossa kautta aikain. Yleisradio esitti vuosina 2001-2009 Jarmo Mäkisen tähdittämää ohjelmaa Rikostarinoita Suomesta, jossa käsiteltiin erilaisia Suomessa tehtyjä mielenkiintoisia rikoksia. Ohjelman tunnetuin piirre oli luultavasti ohjelman alku, joka oli samanlainen jokaisessa jaksossa. Jarmo Mäkinen nimittäin aloitti jokaisen jakson samoilla alkusanoilla:

"Tervetuloa suomalaisten rikostarinoiden pariin. Me kerromme teille rikoksista jotka saattavat olla harvinaisia, yllätyksellisiä, traagisia tai jopa tragikoomisia. Yhteistä näille kaikille tarinoille on kuitenkin se, että ne ovat tosia."

Olen katsonut varmaan jokaisen jakson tuota sarjaa läpi useammankin kerran. Sarjassa on myös useampi jakso erilaisia pankkiryöstöjä. Tuo pikkuhiljaa sukupuuttoon kuollut perinteinen ja jalo rikosmuoto liittyy tähän blogitekstiin yllättävällä tavalla. Minä nimittäin näen paljon yhteistä pankkiryöstäjissä sekä suurella velalla operoivilla asuntosijoittajilla. Kerron myöhemmin lisää miksi.


perjantai 19. tammikuuta 2018

Suomalainen ottaa riskiä autolla, muttei rahalla

Riskit ovat olennainen osa sijoittamista. Tunnetusti riski ja tuotto-odotus kulkevat käsi kädessä. Mitä enemmän otetaan riskiä, sitä enemmän on lupa odottaa tuottoa. Mitä vähemmän taas riskiä on ja mitä paremmin sijoittaja yönsä nukkuu, sitä pienemmäksi jää myös sijoituksen tuotto. Joku onkin joskus sanonut että korkea tuotto onkin eräänlainen palkinto huonosti nukutuista öistä.

Keskiverto suomalainen pelkää riskiä mielestäni turhan paljon. Monesti törmään eri puolilla netin keskustelupalstoja kysymykseen mihin minun pitäisi sijoittaa. Ehtona on se, ettei saisi olla riskiä yhtään. Tuo on kyllä sellainen rajaus että se pyyhkii suunnilleen kaikki sijoitusvaihtoehdot pois. Riskiä on mukana aivan kaikkialla. Jopa siinä Bank Norwegianin 1,75 %:n talletuksessa. Siinäkin kun talletussuoja on "vain" 200 000 euroa. Eurojackpot-miljonäärinä jopa pankkitalletukset ovat riskisiä, sillä pankin mahdollisesti kaatuessa ei rahojaan välttämättä saa kokonaisuudessaan ulos.

Tässä riskin pelkäämisessä on varmaan juuret sille, miksi suomalaiset lepuuttavat lähes 100 miljardia euroa nollakorkoisilla pankkitileillä. Vuonna 2015 Ilta-Sanomat uutisoi miten 32 % suomalaisista pelkää arvopapereihin sijoittamista.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Ryhdyin ennustajaksi sekä bingonpyörittäjäksi - ennustuksena Nallen osingot

Pakkanen palasi taas hetkellisesti Keski-Suomeen. Eilen iltavuoron jälkeen raaputtaessani auton ikkunoita 15 asteen pakkasessa mielessä kävi investoiminen auton sisätilanpistokkeeseen. Auton ikkunoiden raapiminen on yksi tympeimmistä hommista mitä tiedän. Pelkästään sen raapimisen ääni saa ihoni kananlihalle.

Tammikuun pakkasissa monia motivoi liikkeelle tuleva kevät. Niin myös minua. Jo teini-iässä jostain syystä kevät nousi suosikkivuodenajakseni. Päivä pitenee sekä lämpenee, lumet sulaa ja koivuihin tulevat lehdet. Näin osakesäästäjänä keväälle on löytynyt myös muuta mieluista seurattavaa kuin puiden lehdet, nimittäin Helsingin pörssin osinkokevät.

Vaikka en järin pitkän linjan piensijoittaja olekaan, olen keväisin yhden ilmiön huomannut. Kuten jo tekstissäni "Miten minusta tuli osakesäästäjä, osa II - ensimmäiset juoksuaskeleet" olen kertonut, viisi vuotta sitten en vielä ollut näin innostunut sijoittamisesta vaikka ensimmäiset osakkeet olivatkin jo ostettuna. Hurahdus harrastukseen tapahtui vasta vuoden 2013 lopussa. Voidaan siis sanoa että tämä kevät 2018 on viides osinkokevät jota seuraan ihan oikeasti tarkoilla silmillä.

Yhden asian olen näiden keväiden aikana huomannut. Tämä toistuu about joka vuosi samalla kaavalla. Enkä puhu nyt jälleen osinkokiimasta, mistä juuri hiljattain täällä blogissa puhuin. Tämä liittyy vahvasti kahteen osapuoleen, suomalaiseen "lottokansaan" sekä alapuolella esiintyvään lystikkääseen suomenruotsalaiseen.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Mitä jäi käteen vuodesta 2017?

En viitsinyt salkkuraportissa alkaa sen suuremmin pohtimaan mennyttä vuotta kokonaisuudessaan, sillä salkkuraporteissa käyn läpi lähinnä edellisen kvartaalin tapahtumat. Jos olisin lähtenyt vetämään ylös koko vuoden tapahtumia, olisi kirjoitus paisunut varmaan tuplasti pidemmäksi. Siispä keskitytään tässä blogikirjoituksessa miettimään ihan vain vuoden 2017 tapahtumia ja millainen sijoitusvuosi se minulle oli.

Palataan heti aluksi vuoden 2016 viimeisiin hetkiin. Silloinkin oli takana hyvä sijoitusvuosi ja fiilis oli sen mukainen. Vuoden takaisesta uuden vuoden juhlimisista muistan lähinnä Suomi 100-hehkutukset. Ihmettelin että nytkö tuota maamme juhlavuotta aletaan viettämään. Minun logiikallani juhlavuosi olisi pitänyt olla sen jälkeen kun 100 vuotta tuli täyteen. Kai meikäläisen pitäisi nytkin viettää jotain omaa Metsätalousinsinööri25-juhlavuotta, kun ensi vuonna tuo neljännesvuosisata tulee minullakin täyteen.

Koska vuosi 2016 oli ollut hyvä, ellei jopa loistava, hieman minua mietitytti mitä vuosi 2017 tuo tullessaan. Muistan miten uuden vuoden juhlallisuuksia ja Remu Aaltosen huonoa playback-esitystä katsellessani mietin, että ei kai seuraava vuosi voi olla yhtä hyvä kuin edellinen. Noh, näin jälkikäteen nähtynä tästäkin vuodesta tuli mahtava sijoittamisen kannalta.


perjantai 5. tammikuuta 2018

Kerralla kunnon sade vaiko tasaisesti ympäri vuoden? - asiaa osingoista

Enää ei ole montaa viikkoa kevään osinkokiiman mahdolliseen alkamiseen. Osinkokiimalla tarkoitan sitä aikaa, kun Helsingin pörssin yhtiöt alkavat tammikuun lopussa-helmikuun alussa tiputella edellisvuoden tilinpäätöstietojaan. Näissä tilinpäätöksissä tulee ilmi millaista osinkoa yhtiö aikoo ehdottaa jaettavaksi. Tämä osinko lähes poikkeuksetta sitten siunataan noin kuukautta myöhemmin pidettävässä yhtiökokouksessa. Koska tilinpäätöksen yhteydessä osakkeenomistajille "luvataan" sellaista asiaa kuin "ilmainen raha", sehän aiheuttaa usein innostusta markkinoille. Etenkin kovaa osinkotuottoa tarjoavia yhtiöitä tankataan mielellään.

Sinänsähän tuo osinkokiimahan on aika hullunkurista. Osinko ei ole kuitenkaan mitään "ilmaista rahaa" kuten yllä vitsillä kirjoitin. Tosin sitä usein luullaan sellaiseksi. Todellisuudessahan osingon maksaminen on kuin omistaja siirtäisi rahaa taskusta toiseen. Omistamasi yhtiön kassassa on rahaa ja se siirtyy vain sinun pankkitilillesi. Samalla kun siirrät rahojasi taskusta toiseen, Verohallinto haukkaa hyenan lailla osan sinun rahoistasi. Mitä muhkeampi osinkotuotto yhtiöstä irtoaa, sitä enemmän lahjoitat rahaa valtion kassaan. Meillä köyhälistössä maksetaan osinkoveroa 25,5 % ja massimiehillä sama luku on 28,9 %. Toki kasvurahastoja omistavat voivat naureskella maksaessaan osinkoveroja pyöreät 0 %, heillä kun osingot sijoitetaan takaisin rahastoon Verottajan nuollessa näppejään vieressä. Miettikääpä osakepoimijat sitä kun seuraavan kerran katselette osinkojanne

Seuraa blogia



Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Saatan saada jonkinlaisen palkkion, mikäli teet kaupat juuri kyseisen linkin kautta. Se ei maksa sinulle yhtään ylimääräistä, vaan saat yhtä hyvän tarjouksen kuin ilman affiliate-mainontaakin. En ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä

Seuraa blogia Facebookissa:



Elisa ja Kone tylsyttävät putoavan puukon - case Nordean osake

Viime aikoina on nähty salkussani jotain sellaista, mitä en olisi vielä paria vuotta sitten koskaan uskonut näkeväni. Tällä hetkellä minun s...